Viimeiset juoksut

Mailla siis viimeisen kerran juoksut ja näiden jälkeen Mai steriloidaan.
Mai alkoi "oireille" jo viikkoja ennen juoksujen alkua. Siis ärisemällä kaikille mahdollisille ja mahdottmille koirille. Kavereille ja tuntemattomille. Riitapukarina ei sietänyt lainkaan mitään, puistossakin otti erän Siirin kanssa, Siirin joka on maailman kiltein koira ja tuttu pennusta saakka. Joten Mai ei päässyt puistoon :) ja siskonkin kanssa oli pakko perua sovitut treffit ettivät ne ala vihaamaan toisiaan lopun elämää.

Muutamia viikkoja äksyilyn alettua alkoi merkkailu.
Juoksut alkoivat Turun reissulla. La iltana luulin että neidin tassusta oli tullut verta, mutta sunnuntai aamu palajsti totuuden.

Aibo, tuo ihme poika! ei noteerannut juoksuja juurikaan. Joten elämä jatkui kotona normisti kaksi viikkoa. Sen jälkeen päätettiin muutta erilleen. Mika siis otti Aibon ja muutti Hakunilaan. Ensin ajattelin, että parmpi olla kokoaan erossa mutta parin päivän jälkeen ajateltiin viedään koirat Jakomäen hiekkamontuille uimaan. Se olikin sitten jo sitä hetkeä ettei uimisesta tullut mitään ja Aibo sai lähtöpassit takaisin Hakunilaan. Mailla oli tärppipäivät. Tosin sen huomasi myös siitä, että neiti oikeen uikutti kaikkien uroskoirien perään. Miten noloa :D

Nyt on tasan kolme viikkoa juoksujen alusta ja Mai ja Aibo voi olla jo samassa taloudessa valvotusti. Yöt on kuitenkin vielä oltava eri osoiteissa.

Kyllä se on vaan niin söpöä miten nuo koirat on jo linkittyneet toisiinsa. Mai syö huonosti, edes suurin herkku ei kelpaa. Mutta heti kun Aibo tuli, kelpasi ruokakin. Vai onko se vaan sitä kilpailua?

Mai kanssa on ollut oikein mukavaa olla kahdestaan. Saa koko huomion keskittää vain yhteen koiraan ja Mai onkin ollut tosi leikkisä ja ollaan jälleen treenailtu temppuja. Tuossa tytössä on niin paljon potentiaalia!!! Jotain sen kanssa pitää alkaa harrastamaan, rallytokoa tai jotain. Mutta täytyy katsoa missä sitten uuden kodin lähelä olisi harrastuspaikka.

Onneksi tokoa voi treenata itekin, netti on täynnä ohjeita ja eiköhän shiba piireistäkin neuvoja löydy :)

Mun (tai Mika on sen jo pöllinyt lahjomalla) ihana Pupu tyttöni <3

Prinsessa

Kesällä lomaillaan

Ja näin mekin tehtiin.
Pari viikkoa viihdyttiin Kotkassa mökillä.
Ensimmäinenpäivä aloitettiin heti lomamaiseen tyyliin, käynnillä Viikissaä.

Annoin koirille iltapalaksi Petestä ostettu koiramakkaraa. Mai otti siitä yhden palan, oksensi, tuli mökkiin sisään ja meni aivan veltoksi. Hakeutui pedille ja vaikka miten nostelin tassuja ei reagoinut. Oksentelu jatkui ja koira oli suht reagoimaton. Eipä siinä muu auttanut kun pakata koirat autoon ja suunata takaisin Helsinkiin.

Viikissä oli monen tunnun odotus edessä, mutta eipä haitannut, jäätiin odottamaan. Mai oli levoton, muttei onneksi enää oksentanut. Jossain vaiheessa nukkui tunnin verran ja herättyään oli kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Joten hoitajan tsekkauksen jälkeen päätettiin lähetä kotiin ilman lääkärin tarkastusta. Lupaa mökille paluuseen ei saatu. Kotiin siis yöksi ja aamulla takaisin Kotkaan. Main vointi onneksi oli ihan ok, edellisen päivän oksentelusta eikä muista oireista ollut tietoakaan! Huh!

Aurinko alkoi näyttäytymään seuraavalla viikolla ja päästiin ihanalle rantareitille. Koirat oli onnellisia päästessään muuallekin kuin aluene ympäri lenkille.

Aibo kompuroi kivikossa ja sai kintereisiin pienen haavan. Tästä alkoi muutamien päivien kintereen jatkuva nuoleminen ja Maille varattu aika (silmä rähmi) siirrettiinkin Aibolle. Siis tutustumaan  Haminan Animagiin. Toisesta kintereestä ajeltiin karvat pois ja sielä paljsatui useampi rupi ja lääkäri puhui allergiasta ja ihotulehduksesta. Aibo sai siis kortisoni voidetta hoidoksi. Yhdellä lenkillä huomattiin että Mai Aiboa "kouluttaessaan" puree sitä kintereistä ja näin useammat ruvet on syntyneet....toivottavasti se oli se lääkärin mainitsema "ihotulehdus". Aibo ei siis päässyt uimaan koska kintereitä alkoi heti kovin kutittamaan jalkojen joutuessa suolaveteen.

Mai ja Aibo kävivät "Kibon jäljillä":

Katariinan meripuistossa

Joka paikassa on pakko painia ;)

 Mamman tyynylläoli kiva nukkua.

Sapokassa

Maipuli möksällä

Langinkoskella

Päivä retki Loviisassa

Yhtäkkiä Mai alkoi kovin nuolla toista etutassua ja kun sinne kurkattiin, oli anturasta kuin viilletty pala pois. Ja ikäpä sen helpompaa kun Main tassun hoitaminen.....käyviin varmuuden vuoksi näyttämässä sitä Apexissa. Mai oli tietenkin normi oma itsensä eikä antanut kunnolla tutkia itseään. Ja koska lääkärillä oli jo ennakko asenne shibasta, otti Mai ylivallan sillä hetkellä. Eipä saatu sen kummempia ohjeita, samat mitä jo oltiin kotihoitona annettu :) Ja moneen kertaan kirjattu hoitomääräykseen miten hankala potilas Mai on ;) Eipä sitten muuta kuin koppa päähän ja tassuhoitoa viikko ja sillähän se parani. Huuhtelu 2x päivässä, Betadine kypyä ja kortisoni voidetta.

Ensimmäisen helle viikon jälkeen ei sitten enää mitään jaksettu. Onneksi Mika oli ostanut jo toukokuussa ilmanviilentimen jonka edessä koirien kanssa yhdessä vietetiin loman loppu. Tai ei ihan. Tehtiin vkl retki Turkuun ja samalla käytiin katsomassa Elli siskoa, Hilma mamia ja Kaisu isotätiä. Mutta siitä oma päivitys.