Jouluista elämää

Onpa taas aika vilahtanut kauhealla vauhdilla ja blogi jäänyt hitusen hunnigolle....

Mailla alkoi siis juoksut 20.12, kauan niitä tehtiinkin!
Merkkailua ja nuuskimista, yöllisiä ulkoiluja

Neiti on ihan yhtä sotkuinen kuin edelliseläkin kerralla. Nyt on tosin Aibo joka nuoresta iästään huolimatta innokkaana nuolee Maipua ;)

Maipun fiilikset on tietenkin hieman alhallaa ja uni tuntuu maistuvan. Ennen aina kuudelta ylös ampaissut koira kääntää kylkeä tai leikkii ettei kuulekaan ja vääntäytyy tiukemmalle kerälle sohvalla kun Aibo haluaa aamupisulle. Yhdeksän aikaan aamulla saattaa olla parempi hetki lähteä ulos. Silloinkin aika vaisusti ja venytellen.

Joulu vietettiin kuitenkin yhdessä, vaikka se taisikin olla Brutukselle aikamoista kiusaa!! Brutus on viriili nuorimies ja yritti kyllä kaikkensa Main kanssa. Välillä oli pakko laittaa Brutus aidan taa jäähdyttelemään.

Kaikki koirat oli tietenkin olleet koko vuoden toooodella kilttejä koska saivat paljon lahjoja!

Hippu tutkii mitä Brutus sai

Aibo katsoo telkkaria

Aibon lahjapaketti

Paketeista kuoriutui herkkuja ja leluja. Mäyräkoirat suolestivat osan leluistaa jo illan aikan ja shiboja ei osa kiinnostanut pätkän vertaa :D Yllätys yllätys, että herkut oli kaikille mieleen.

Aibo oli hieman hämillään koko joulupuuhasta. Siitä että perhe oli kokonana kasassa ja että me ihmiset hautauduttiin pitkäksi aikaa keittiöön syömään ja pelaamaan. Maipukaan ei oikein tiennyt miten olisi ja halusi ehdottomasti olla meidän kanssa keittiössä. Pötkötteli illan jonkun tuolin takana tai varpaiden päällä. Varmaan osansa asiaan toi ihana kinkun tuoksu :)

 

Aibo viilentyy

Joulu siis oli ja meni. Tässä lomalla ollessa on huomannut miten paljon Aibo on kehittynyt pienessä ajassa. Enää hypätessä ukkeli ei ole kuin bambi jäällää vaan alastulo on jämäkkä ja jatkuu heti liikkeellä eteen päin. Iltahepulit juostaan siis siten, että ravataan sohvalle, rahille ja nojatuolille josta loikataan alas ja juostaan ateljeeseen tai Netan huoneeseen.

 

Aibo on alkanut noteeraamaan meitä ihmisiä ja etenkin Papi on aika pop ;) sen sylissä makoillaan ja oikeen pyydetään, kaulaa nuollaan ja muutenkin Aibo on ihan Papin poika. Miten suloista!

 

Ollaan treenattu hieman seisomista, hampaiden tsekkausta ja pallien tutkimista, hyvin nekin alkaa sujumaan. Vielä pitäisi ottaa mukaan näyttelyhihna ja siinä kulkeminen.
Aibohan kulkee vallan flexissä eikä todellakaan kulje sinne minne minä haluan vaan menaa aikalailla o,ia polkujaan :)

Aibo on ottanut lempipaikaksee sohvan takana olevan arkunpäällisen jolle olen laittanut pehmikkeeksi lampaantaljan (Ludden). Siitä on mukava tähyillä ulos ja muutenkin näkyvyys on joka paikkaan loistava.

Aibo ja Mai on myös vapaana metsässä mainio parivaljakko. Aibo seuraa Maipua kuin junanvaunu ;) Sen verran on kuitenkin jo oppinut, ettei ihan joka paikkaan mene perässä, kuten syvään ojaan :D
Ennen kun päästän koirat vapaaksi, näytän mitä herkkua mulla on mukana. Yleensä se on maksamakkaraa tuubissa ja joku piippa lelu, ainakin vielä nämä on toimineet ja Aibo tulee lujaa vauhtia kutsuttaessa luo, ihan kuten Maipulikin.

Ja mikä todella ihanaa, Mailla hermot pitää edelleen! Vaikka kyllä noi jaksaa kinastella ja painia. Muttei neiti hermostu, ei ollenkaan. Ihana tyttö <3

 

Juoksut

Aletaanko nyt pääsemään narttujen syvimpään olemukseen?

Mailla on selvästi juoksut alkamassa hetkellä millä hyvnsä.
Ensimmäiset juoksut tuli ja meni, eipä käytöksessä silloin ollut juurikaan mitään muutosta.

Nyt Mai merkkailee, on tehnyt sitä jo muutamia viikkoja. On öisin tosi levoton!! Muutamia kertoja on ihan pitänyt viedä neiti ulos. Ja mitä se siellä sitten puuhailee, nuuskuttaa nuuskuttaa ..... :)

Toinen asia, en tiedä johtuuko mahdollisesta teiniajasta....mutta Mai ei enää ihan tosta noin vaan sulata kaikkia tyyppejä. Etenkin tuntuu että tämä angsti kohdistuu muihin shiba narttuihin!!! Omalle äidilleen ei sentään uskaltanut kukkoilla ;) että jotain rajaa siinäkin. Mutta yhtenä päivänä laittoi Yumin puistossa aivan maihin ja märisi kuin mikä. Anni (hetken päästä ovat jo parhaat kaverit) siskoaan on kyykyttänyt jo kesästä saakka. Ja jopa Ninjalle ärisi tuossa eräänä päivänä kun tavattiin!

 Mai!! Mun kiltti pikkuinen Pupulini <3

 

Muille ei kuitenkaan ole alkanut isottelemaan, onneksi. Tätä ärinää on ollut vain oman rodun edustajille. Mistähän sekin johtuu?
Pojille on oppinut sanomaan hieman tiukemmin. Edelleenkin ensin siedetään, sitten laitetan peppu maahan ja sitten pikku rähähdys ja näykkäisy. Paljon topakampikin voisi olla mutta toi on jo hyvä alku! 

Ihan selvästi ne hormoonit nyt hyrrää. Välillä on myös tosi väsynyt eikä jaksaisi mitään vaikkei oltaisi mitään ihmeitä tehty.

Olisi kyllä oikeen hyvä että ne juoksut jo alkaisi ettei sitten juokse juuri kun pitäisi olla yhdessä kesälomalla.

Mielenkiinnolla odotan miten neiti hoitaa tällä kertaa siisteyden. Onko yhtä huoleton kuin viimeksi. 
Onneksi sillä on Aibo jota voi pitää vauvanaan ;)

 Mä olen huomannut Maissa myös sellaisen piirteen, että se on hitaasti kehittyvää sorttia. Ei sillä ole ollut mitään kiirettä kasvaa aikuiseksi. Toivottavasti pysyykin tuollaisena hömppänä jatkossakin. Se on niin hauska koira kun tuntuu ettei oikeen ota mitään vakavasti vaan aina pörheltää menemään leikkien. Joskus kun toivoisi että koira "käyttäytyisi" ja kulkisi hitusen normimmin, ärsyttää sellainen hönöily. Mutta sitten ei Maille voi olla nauramatta kun tapittaa niillä ruskeilla silmillään että kato mami, enkö ollut hyvä kun sai pienen kävyn kiinni ;) tai hyppää vasten ja äkkiä huitasee mukamas pusun tapasen jotta saa vähän namia. Ole siinä sitten ärsyyntynyt!

Kiirettä mihinkään ei voi pitää.
Main täytyy saada lenkeillä hönöttää tarpeeksi jotta hänen elämässä olisi jotain mielenkiintoa!

Juoksuja siis odotellessa :)