Juoksut

Aletaanko nyt pääsemään narttujen syvimpään olemukseen?

Mailla on selvästi juoksut alkamassa hetkellä millä hyvnsä.
Ensimmäiset juoksut tuli ja meni, eipä käytöksessä silloin ollut juurikaan mitään muutosta.

Nyt Mai merkkailee, on tehnyt sitä jo muutamia viikkoja. On öisin tosi levoton!! Muutamia kertoja on ihan pitänyt viedä neiti ulos. Ja mitä se siellä sitten puuhailee, nuuskuttaa nuuskuttaa ..... :)

Toinen asia, en tiedä johtuuko mahdollisesta teiniajasta....mutta Mai ei enää ihan tosta noin vaan sulata kaikkia tyyppejä. Etenkin tuntuu että tämä angsti kohdistuu muihin shiba narttuihin!!! Omalle äidilleen ei sentään uskaltanut kukkoilla ;) että jotain rajaa siinäkin. Mutta yhtenä päivänä laittoi Yumin puistossa aivan maihin ja märisi kuin mikä. Anni (hetken päästä ovat jo parhaat kaverit) siskoaan on kyykyttänyt jo kesästä saakka. Ja jopa Ninjalle ärisi tuossa eräänä päivänä kun tavattiin!

 Mai!! Mun kiltti pikkuinen Pupulini <3

 

Muille ei kuitenkaan ole alkanut isottelemaan, onneksi. Tätä ärinää on ollut vain oman rodun edustajille. Mistähän sekin johtuu?
Pojille on oppinut sanomaan hieman tiukemmin. Edelleenkin ensin siedetään, sitten laitetan peppu maahan ja sitten pikku rähähdys ja näykkäisy. Paljon topakampikin voisi olla mutta toi on jo hyvä alku! 

Ihan selvästi ne hormoonit nyt hyrrää. Välillä on myös tosi väsynyt eikä jaksaisi mitään vaikkei oltaisi mitään ihmeitä tehty.

Olisi kyllä oikeen hyvä että ne juoksut jo alkaisi ettei sitten juokse juuri kun pitäisi olla yhdessä kesälomalla.

Mielenkiinnolla odotan miten neiti hoitaa tällä kertaa siisteyden. Onko yhtä huoleton kuin viimeksi. 
Onneksi sillä on Aibo jota voi pitää vauvanaan ;)

 Mä olen huomannut Maissa myös sellaisen piirteen, että se on hitaasti kehittyvää sorttia. Ei sillä ole ollut mitään kiirettä kasvaa aikuiseksi. Toivottavasti pysyykin tuollaisena hömppänä jatkossakin. Se on niin hauska koira kun tuntuu ettei oikeen ota mitään vakavasti vaan aina pörheltää menemään leikkien. Joskus kun toivoisi että koira "käyttäytyisi" ja kulkisi hitusen normimmin, ärsyttää sellainen hönöily. Mutta sitten ei Maille voi olla nauramatta kun tapittaa niillä ruskeilla silmillään että kato mami, enkö ollut hyvä kun sai pienen kävyn kiinni ;) tai hyppää vasten ja äkkiä huitasee mukamas pusun tapasen jotta saa vähän namia. Ole siinä sitten ärsyyntynyt!

Kiirettä mihinkään ei voi pitää.
Main täytyy saada lenkeillä hönöttää tarpeeksi jotta hänen elämässä olisi jotain mielenkiintoa!

Juoksuja siis odotellessa :)