Sivut

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kotiutumista

Matka Helsinkiin sujui oikein hyvin.
Aibo ei juurikaan piitannut ja lähes koko matkan nukkui. Pari kertaa välillä katseli maisemia. Ainakaan tällä matkalla ukkeli ei ollut millään tavalla pahoivoiva tai vaikuttanut siltä että autoilu olisi ollut jotenkin epämiellyttävää. Ihan loisto juttu!!

Haettiin siis Hippu Santun hoivista ja tultiin koko porukalla meille. Hippu, pikku piraija, olikin Aibolle toooodella nätisti. Pari kertaa yritti hyökkiä mutta muuten ei juurikaan välittänyt koko ipanasta mitään.

Brutus oli Brutus, siis Bee on aina tykännyt vauvoista. Niin nytkin.

Jännittävintä oli miten Mai ottaa pienokaisen. Ja Maihan otti ukkelin paremmin kuin mitä ikinä kuvitella pystyi. IHANA tyttö <3 IHANA!!



Aibo oli tietenkin mielissään että kotona oli jotain tuttua, siis shiba tyttö ;) Ja Mai ja Aibo innostuiva riehumaan illalla oikein kunnolla. Mitan nätisit neiti osasikaan olla pikkuiselle!!
 
Ja millainen on Aibo?
Ihan omaa luokkaansa, tietenkin. Nimeltään siis Hokuoukensha No Chinmoku Owaru Go.
Oikein pusupoika ja jos tolle koiralle ei tule vesihäntää ei sitten kellekään! Häntä vispaa hurjasti oli kysessä Mai, Netta, Mika tai minä :)
Pikku-ukko nukkui ekan yön hitusen levottomasti, pari kertaa yöllä käytettiin ulkona. Aina kyllä oli hätä. Seuraavan yön nukkui hyvin ja jälleen klo 1.30 kuului tuttu kirkaisu ja äkkiä ulos. Hei, sehän osaa jo pyytää ulos! Sitten uudestaan viideltä. Kolmas yö sujui kerta pissatuksella ja kuudelta  lähdettiin koko porukka aamulenkille. Panta on ollut aivan kauhee juttu, hihnasta puhumattakaan ;)
 
 
 
 
Aibo on kova juttelemaan. Erilaisia ääniä on jo laaja skaala. Etenkin niitä komennusääniä löytyy ;) Maipun kanssa riehuessa ukkeli on kova ärisemään. Hauska pakkaus!!
Tässä Aibon mitä kummallisempia nukkuma-asentoja.
 
 
 
 
 
 
 
Aibo löysi sohvalta  Main "unelmien poikaystävän" eli ison krokotiilin. Sitä aikansa tuumailtua ukkeli keksi, että kas, siinähän on selvä tissi ja alkoi pumpata ja lupsutella. Sen verran on vielä mammaa ikävä.
 
 
Ilman Maita olisi pikku-ukkeli ollut varmaan aivan suruissaan. Riehuvat ihan joka hetki kun ovat hereillä. Piti oikein käydä ostamassa muutama mattokin lisää etteivät vain satuta itseään. Välillä meno on vallan mahodotonta. Mai joskus innostuu liikaa ja ottaa pientä liian lujaa, silloin Aibo kiljaisee ja Maipua pitää komentaa olemaan nätisti. Tosin osaa Aibokin olla oikein ärsyttävä ja hyökkää Main kimppuun. Onpa Aibo myös aika jääräpäinen. Kun päättää jotain niin se on mur ja niin tapahtuu!

 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti