Sivut

tiistai 19. marraskuuta 2013

Yhteiselämää

Aibo alkaa pikkuhiljaa oivaltamaan (unohtamaan pentukodin ja mamin) että tämä on nyt hänen koti ja me Aibon perhe.

Tämä ilmenee mm. sillä, että enää ei tarvitse syöksyä paniikissa sinne ja tänne vaan Aibo kulkee vapaana nätisit meidän ja Main perässä. Luoksetulo/meno treenejä ollaan harjoiteltu maksamakkaratuubin avulla. Ja hyvin toimii ukkelillekin ;)


 
Oltiin viikonloppuna Uutelassa. Ilma oli ihan mahtava! Aurinko paistoi ja oli lämmin.
Tehtiin ensimäisen grillin kierros ja Maipun oli tietenkin päästävä uimaan!! PähkäHullu koira :)


Aibolle maisemat ja hajut olivat jälleen jotain ihan uutta. Ukkeli jaksoikin todella pitkän matkan vaeltaa meidän perässä. Ja käydä sekin hitusen verran kokeilemassa vettä. Aibo ei ollut moisesta kovinkaan innostunut ja heti tilaisuuden tullen piti nuolla hyi ne kastuneet tassut puhtaiksi ;)



Mai oli todella onnellinen kun pääsi kotikonnuilta muualle. Ja miten hyvää lenkki teki itellekin!! Siellä meren äärellä sitä tajusi kuinka kauheesti Kibo on kaivannut ja miten paljon se sureminen on vaikuttanut lamauttavalla tavalla elämään!! Nyt tuntui, että osa Kibon sielua on siirtynyt Maihin. Meno oli niin Kibomaista :D hyppyjä, loikkia, kauheeta vetämistä, meren tuoksujen nuuhkimista, voltteja pannan ympäri. Vai opittua? ;) Siitä huolimatta, mieltä virkistävä reissu.



Käveltiin viimeiselle grillille ja sieltä minä jatkoin Main kanssa Uutelan koirapuistoon ja Mika Aibon kanssa takaisin autolle ja tulivat sitten sinne puiston laidalle. Aibo oli reissusta niin väsynyt, että nukkui autossa koko sen ajan kun Mai puistoili.

Ja Mai tietenkin puistoili täydelä sydämellä! Mikäpä olikaan mukavampa kuin juosta kaikkien perässä ja käydä välillä kaivamassa mutaojaa ;) Neiti olikin lopulta muuttunut väriltään mustaksi :D





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti