Pieni muriseva riiviö

Viikko on mennä vierähtänyt hurjaa vauhtia!
Ollaan kaikki oltu vuorotellen kotona.

Aibosta on kotioloissa kuoriutunut varsinainen villikko ;)
Pikku-ukkeli saa välillä kauheat juoksu hepulit tai hepuloi jossain pienessä kolossa kovasti muristen ja märisten. Ja laittaa Maille hanttiin sekä hyökkii neidin kimppuun.
Mai tietysti on niin kauhean kiltti ja pitkäpinnainen että jaksaa reuhata pikkuisen kanssa.

Yhdessä

Hienosti pyytää ulos kun on hätä eikä pissapapereilla ole mitään käyttöä. Toinen juttu voi sitten olla ensi viikkoa kun koirat jäävät keskenään päiväksi. Oon miettinyt että jätän ne samaan tilaan, mutta en sittenkään. Mai innostuu välillä niin kovin, että ottaa sitten ihan liian kovaa kiinni ja sitä pitää kovasti kieltää ja käskeä olemaan nätisti. Aibo kyllä kiljuu kovaa kun ei meno miellytä :)

Hippu on ollut aivan uskomaton!
Ei juurikaan noteeraa Aiboa ollenkaan ja on muutenkin ollut pikku-ukolle kauheen nätisti. Mistä lie sekin johtuu kun oli Maille niin ärhäkkä pari ekaa kuukautta.

Yhtenä päivänä käytiin koirien kanssa Murrenmurkinassa. Siellä oli joku poika koira joka oli Maipusta kovin kiinnostunut ja kun mentiin hieman pidemmälle alkoi se koira haukkua. Tämäpä ei Aiboa miellyttänyt lainkaan ja pikku-ukko alkoi haukku kovaan ja läpsytellä etutassuja ja käppäili hitusen mukamas uhkaavasti sitä haukkuvaa koiraa päin. Olipa koominen tilanne :D Onneksi kiva kaupan täti tuli ja antoi kaikille herkua. Kotiin kun päästiin olikin unten paikka koska matka oli niiiiin jännittävä. Ihanaa että Aibolla ei ole mitään pahoinvoitia autossa vaan nukkuu matkat.

Seuraava jännä tilanne ole kun Anni ja Liisa kävivät viereilulla. Anni ei ensin ollut kiinnostunut Aibosta ollenkaan mutta kun pikku-ukkeli pääsi kunnolla vauhtiin ja alkoi himoita samoja leluja, johan Anninkin kiinnostus heräsi. Komensi kovin Aiboa eikä välittänyt yhtään siitä että ukkeli oli niin innostunt. Siskoksilla riitti virtaa vielä sisälläkin leikkiä vaikka juoksivat ensin puistossa aikansa. On tosi jännä miten Mai aina tavatessa märisee Annille ja alistaa sen ihan maahan alleen. Sitten jossain  kohtaa tilanne kääntyy toisinpäin.

Aibo alkaa tottumaan pikkuhiljaa myös pantaan. Vaihdettiin hihna vanhaan kissan flexiin ja siinä meno tuntuu maittavan paremmin. Pari päivää panta oli koko ajan kaulassa ja nykyään antaa laittaa sen oikein nätisti ennen ulos lähtöä. Oppivainen poika! Portaatkin menee jo ihan itse ylös päin.

 

 

Mielenkiintoista seurata millainen poika tästä kasvaa. Oliva´puistossa Mikan kanssa ja ukkeli oli juossut aidan viereen haukahtelemaan kun joku meni ohi. Onko taustalla jotain hitusen Kibomaista? ;) Ainakin tosi rohkea Aibo on. Vielä ei ole ottanut meistä ihmisistä ketää "omakseen". Ottaa kyllä hyvin esim herättyään kontaktia. Ulkona on oppinut jo joten kuten tulemaan luo kun vihellän, tietää siis saavansa jotain herkkua. Ehkä siihen voisi alkaa pikku hiljaa opettamaan sanaa tänne tai tule. Muuten ihan erilainen kuin Mai. Mai oli pienenä hyvinkin perässä kulkeva ja otti ihan mahtavasti katsekontaktia. Aibo ei vielä sellaista osaa vaikka namuilla treenaillaan. Ehkä toi on miestenjuttu? ;)

Annoin Aibolle lauantai aamulla naudanmahaa. Väärä valinta!!! Pikku-ukkeli meni siitä aivan ripulille. Ei pyytänyt ylimääräisiä kertoja ulos, mutta joka ulkoilu kerralla vatsa oli aivan kuralla. Saikin sitten iltapalaksi vetytettyjä omia nappuloitaan, keitettyä riisiä ja hitusen raejuustoa. Onneksi vatsa oli tänään jo ihan normaali.

Tänään käytiin isänpäivälounaalla Loviisassa ja siellä Mai oli jotenkin aivan vauhkona. Ollaan varmaan oltu nyt liikaa kotosalla ja kaikki vieraat paikat ahdistaa. Ahdistus ilmeni levottumuutena sekä Aiboa piti sitten retuuttaa aika varomattomasti. Loppujen lopuksi kuitenkin molemmat nukahtivat. Ja unta näyttää näköjään täällä kotonakin riittävän.

Mielenkiintoinen viikko ja pikkumiehestä on oppinut paljon asioita, ehkä sekin on oppinut meistä ja omasta uudesta kodistaan. Kauhun sekaisin tuntein jätän koirat ensi viikolla keskenään kotiin. Aibo saa jäädä olohuoneen puolelle ja Mai eteiseen. Millainenhan huuto täällä mahtaa ollakaan!! Onneksi pennut kasvaa aika äkkiä ja kun tilanne on sellainen, saavat koirat jäädä yhdessä samalla puolelle.

Ihanaa viikkoa kaikille.
Toivottaa Mai ja Aibo henkilökuntineen :)