Päivät menee koirien kanssa niin hirveällä vauhdilla ettei muuta ehdi kuin herätä, käydä töissä ja puuhastella koirien kanssa.
Asiaan!
Mai ja Aibo, "virtaset", voivat oikein hyvin. Elo on edelleenkin sopuisaa.
Aibo täyttää kohta jo puolivuotta ja sen jälkeen Mai perään puolitoista vuotta. Silti tuntuu, että tämä parivaljakko olisi ollut meillä aina!
Aibosta on kasvanut jo iso mies! Kaikki kehuvat kuinka jytky ja napakka ukkeli on. Ja onhan se, elopainoa viimeksi punnittuna 10,9 kiloa!
 |
| Aibo |
Käytiin molemmat punnitsemassa Viikin eläinsairaalassa. Siellä sattui olemaan vastaanotossa sama nainen joka aikanaan kirjasi Main leukamurtumasta sisään. Tämä nainen MUISTI meidät! Huhuili sieltä kopista että hei, miten Mai voi. Uskomatonta!! Tuli rapsuttamaan koiria ja koirat pusutteli naisen.
Syy puntarille menoon oli Main huono syöminen. No, huolissaan ei tarvitse olla, neiti painoi 13,2 kg eli voisi olla tarvittaessa hitusen verran hoikempikin. Mai on oppinut pahoille tavoille ja kerjää herkkuja koko ajan! Siksi oma ruoka maistuu vain pikku erissä ja ollaan huomattu, että Mai tykkää syödä enemmän kypsennettyä kuin raakaa ruokaa. Aina sitä vaan huolestuu jos neiti ei varsinaisesti syö.
 |
| Mai |
Talvikin näytti olevan tässä. Eipä siitä juurikaan iloa ollut.
Sentään jonkun verran on oltu metsässä ja päästy nauttimaan lumesta. Mai muisti aika äkkiä vanhat tavat, eli lumipallot ja lumikököt joiden perään on kauhean hauskaa sukeltaa :)
Ja onhan hangessa äärimmäisen mukavaa pyörittää Aiboa :D
Kibokin on edelleen joka päivä mielessä.
Yhtenä päivä kun tultiin kotiin lenkiltä, Aibo tuijotti tiukasti hyllylle missä Kibon ja Lavin uurnat ja kuvat on ja alkoi haukkumaan. Tuumailtiin, että taisi Kibon henki siinä hyllylä istuskella ja odottaa että koska perhe palaa kotiin ;)
Ja nyt on muuten Kibo kiveen hakattuna <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti