LOMA, ihana talviloma.

Vihdoinkin päästiin talvilomalle.
Mennyt alkuvuosi onkin ollut hurjan työpainotteinen ja raskas. Nyt päästiin vihdoin vapaalle. Pääsiäisestä johtuen saatiinkin nauttia jopa 10 päivää lomailusta. Välillä kyllä vähän tuntui siltä, että koirat olisi halunneet meidän olevan päivät töissä ;)



Mai teki itelleen pesän.

Aiboa väsyttää

Yhtenä päivänä käytiin koirametsässä. Siellä oli paikoitellen aika mutaista mutta se ei koirien menoa haitannut.

Yhtenä päivänä päiväretkellä kiittämässä Päiviä ja Serbania Hämeenlinnassa. Silmätarkista olikin jo juttu aiemmemmin. Päiväretki tehtiin melkein Aulangolle ja toista puolta rantaa pitkin takaisin.

 

Yhteänä päivänä siis siellä uimalassa Hyvinkäällä, tästähän olikin kokonaan oma juttunsa.

Yhtenä päivänä otettiin uusiksi viimeksi hyvin kylmä ja tuulinen Munkkineimenranta lenkki.

Maipua ei kylmä vesi palella! On se vesipeto.

Maipu söpöilee

Aibo komeilee

Välipala

Pikku painit kahvilassa

Yhtenä päivänä Annin ja Liisa kanssa treffeillä. Aibo osaa käyttäytyä Annia kohtaa kuin herrasmies, vaikka mieli tekisi hieman hyptä selkään, ei se sitä sitten ole koko ajan harrastamassa. Main mielestä oma sisko on paras leikki kaveri ja vaikka puistossa olisi miten paljon tahansa juossut, hihnahepulit on pakko saada ja vielä joka kerta tasan samassa kohtaa ;) Koska puistoilun jälkeen kierretään Töölön lahti ja käydään Sinisess kahvilassa pulla kahvilla.

Yhtenä päivänä käytiin treffamassa nuorta shiba poikaa Mikiä.



Aibo ja Miki

 

Viimeisenä päivä tehtiin muutaman tunnin reissu Uutelaan, ilman kameraa. Päivä oli mielettömän lämmin ja puistossa olikin vain kolme koiraa siihen aikaan kun me siellä oltiin. Hetken juoksentelujen jälkeen olikin pakko päästä hieman viileään vetee vilvoittelemaan. Mika löysi vedestä golfpalon jota koirat vuorotellen sukeltelti pohjasta, jopa AIBO! Kierrettiin koko Uutela, luontopolkua myöten ja joka kiven nokassa oli porukkaa nauttimassa ihanasta ilmasta. Normista poiketen ei käyty Kampelassa kahvilla, jono oli nimittäin ulos saakka!!


Näin se lomaviikko mennä vilahti. Äkkiä on päivät menneet. Kunpa voisi vielä olla vaikka viikon lomalla!

Mai SeOnlaisten kanssa silmätarkissa

Päivi, tuo ihaaakin ihanampi ihminen <3 järjesti omille kasvateilleen silmätarkastuksen johon myös Mai mahtui mukaan. Samalla Maipu antoi tipan verta josta selvitettiin krea ja urea arvot.

Maipun käytöksessä ei ollut mitään odottamatonta.
Pöydälle joutuessaan alkoi kauhea räpiköinti eikä millään antanut katsoa silmiään.
Otettiin hetken lepotauko erillisessä huoneessa. Tosin sekin ahdisti joten mentiin aulatilaan odottelemaan. Tässä välissä Päivi otti Maipulta verinäytteen. Laitoin neidille autovaljaat ja niistä sainkin todella tukevan otteen eikä Mai päässyt yhtään rimpuilemaan. Näyte saatiin hienosti otettua ja silmätarkki huoneen oven avauduttua Mai saikin mennä sinne takaisin.
Samalla otteella pidin neidistä kiinni ja loppu tarkastus sujui oikein mallikkaasti.
Tulos oli terveet silmät!!! Mahtavaa!

Tipat silmissä pitää siristellä maailman menoa

Myös verikokeen tulokset oli todella hyvät! Krea arvo 120 mikä on ihan normi ja urea hieman korkealla 14,4 mihin vaikuttaa Main syömä ruoka, eli liha. Olisi pitänyt olla lihatta vähintää pari päivää. Mutta oikein mahtavat nämäkin tulokset. Pitkän keskustelun Serbanin kanssa käytyämme olemme aivan vakuuttuneita siitä, että Mai on täysin kunnossa. Suuri huoli hellitti huomattavasti.

Suunnitteilla kuitenkin on Main sterilisaatio leikkaus. Ja siinä samalla kun Mai leikataan, tehdään sille viralliset lonkka, polvi ja kyynär tutkimukset. Ainakin nämä tulokset tulevat olemaan Elisalle hyödyllistä tietoa jos Meiko vielä saa lapsia ja/tai Meikon lapset saa lapsia :)
 

Aibo uimalassa ensimäistä kertaa

Hippu oli kertonut Taijalle että haluaa mennä uimaan. No eipä siinä sitten muuta, lomalla kun oltiin, kuin soitto uimalaan ja altaan ja uittajan varaus. Päästiinkin heti seuraavana päivänä uimaan. Ilmassa oli pientä jännitystä, eihän Aibo ole koskaan uimalassa enne käynyt.

Mielenkiinnolla odotin mitä sanoo Aibo!!
Ja Aibohan sanoi :D se KILJUI NIIN LUJAA kuin ikinä osasi. Suihku ja liivit oli maailman karseimmat. Koska myös ne valjaat on kauheet.
Uittaja saapui paikalle korvatulppien kanssa :D

Mutta Aibo toimi juuri kuten shibat on toimineet, altaanmitan räpiköintiä, jonka jälkeen rauhoittuminen, eikä kiljumisesta tietoakaan. Uittaja vei Aiboa pari kertaa altaaseen jonka jälkeen ukkeli meni itse pienellä kehoituksella "uimaan". Altaasta ylös päästyä ei lähtenyt mihinkään karkuu vaan jäi heti siihen reunalle katselemaan. Mahti tyyppi!!

Hippu oli tietty kuin vanha tekijä, lelu veteen ja neiti perään.

Brutus toimi myös vanhan kaavan mukaan, uiminen on vakavaa puuhaa ja jos kukaan ei mua altaaseen laita en sinne itekään mene.

Maipua jännitti ja tarvitsi hitusen tukea uimaan menoon ja aina tilaisuuden tullen lähti karkuilemaan.

Mielenkiintoinen ja kiva uimaretki :)

Vahtimista

Maipuli se osaa hämmästyttää aina hetkellä jota sellaista ei odota.
Mun pikkuinen kiltti pupunen <3

Eli, annoin koirille kanan siipiä. Ollen ihan varma ettei ne niitä syö. Eihän Mai ole koskaan ennenkään syönyt. Mutta mitä vielä.
Aibo rouskutti omaansa hyvällä halulla ja Mai myös, hetken ihmettelyn jälkeen.
Sulatin vain kolme siipeä joten viimeisen laitoin puoliksi.

Mutta mitä tekikään Mai. Ei syönyt viimeistä puolikasta vaan vahti sitä kuin suurtakin saalista! Ei antanut Aibolle lupaa edes liikkua. Siipi laukaisi Maissa hieman suuremmankin vahtivietin.
Nimittäin seuraavana päivänä ei Aibo saanut mennä keittiöön syömään.
Tälläistä vahtimista ei Mailla ole koskaan aiemmin ollut ja ovat jopa jakaneet kipot sulassa sovussa. Jostain herkusta kyllä mutta jos Aibo on tarpeeksi sitä hinkunut on Mai lopulta luovuttanut. Nyt ei.

Maipua on ihan joutunut komentamaan että antaa Aibon syödä ja liikkua. Heittää välillä ukkeliin pahoja katseita ja Aibo tottelee. Onneksi. Muuten olisi jonkin sortin rähinä pystyssä.
Silti mielenkiintoista käytöstä Mailta. Varmaan se, että Aibo alkaa tuoksumaan urokselta ja Maille on tullut ikää lisää on nyt vaikuttanut asiaan.

Silti meillä ei märistä ruoasta. Molemmille riittää ja siitä ei tässä talossa tapella. Näin olen päättänyt ja näin Mai on joutunut tähän päätökseen nöyrtymään.
Saavat molemmat samaan aikaan ruoan ja olemme itse koirien välissä jos tilanne sitä vaatiin. Eikä tässä sinänsä mitään uutta, näin tehtiin Kibonkin aikana :)
Maipulta vain yllättävä veto :)

Vähän taitaa myös olla kyse siitä kuka määrää kaapin paikan. Kibo siellä pilven reunalla varmaankin myhäilee tyytyväisenä, hyvin on opettanut Maille miten toimia ;)

Onneksi Mai on todella kiltti ja tottelevainen. Jos sen agre hieman nousee ja otan Main tilanteesta pois, laantuu neiti väittömästi. Ja onneksi Aibo on hyvin kiltti ja nöyräkin. Ei ainakaan vielä uhmaa Maita millään tavalla.