Mun pikkuinen kiltti pupunen <3
Eli, annoin koirille kanan siipiä. Ollen ihan varma ettei ne niitä syö. Eihän Mai ole koskaan ennenkään syönyt. Mutta mitä vielä.
Aibo rouskutti omaansa hyvällä halulla ja Mai myös, hetken ihmettelyn jälkeen.
Sulatin vain kolme siipeä joten viimeisen laitoin puoliksi.
Mutta mitä tekikään Mai. Ei syönyt viimeistä puolikasta vaan vahti sitä kuin suurtakin saalista! Ei antanut Aibolle lupaa edes liikkua. Siipi laukaisi Maissa hieman suuremmankin vahtivietin.
Nimittäin seuraavana päivänä ei Aibo saanut mennä keittiöön syömään.
Tälläistä vahtimista ei Mailla ole koskaan aiemmin ollut ja ovat jopa jakaneet kipot sulassa sovussa. Jostain herkusta kyllä mutta jos Aibo on tarpeeksi sitä hinkunut on Mai lopulta luovuttanut. Nyt ei.
Maipua on ihan joutunut komentamaan että antaa Aibon syödä ja liikkua. Heittää välillä ukkeliin pahoja katseita ja Aibo tottelee. Onneksi. Muuten olisi jonkin sortin rähinä pystyssä.
Silti mielenkiintoista käytöstä Mailta. Varmaan se, että Aibo alkaa tuoksumaan urokselta ja Maille on tullut ikää lisää on nyt vaikuttanut asiaan.
Silti meillä ei märistä ruoasta. Molemmille riittää ja siitä ei tässä talossa tapella. Näin olen päättänyt ja näin Mai on joutunut tähän päätökseen nöyrtymään.
Saavat molemmat samaan aikaan ruoan ja olemme itse koirien välissä jos tilanne sitä vaatiin. Eikä tässä sinänsä mitään uutta, näin tehtiin Kibonkin aikana :)
Maipulta vain yllättävä veto :)
Vähän taitaa myös olla kyse siitä kuka määrää kaapin paikan. Kibo siellä pilven reunalla varmaankin myhäilee tyytyväisenä, hyvin on opettanut Maille miten toimia ;)
Onneksi Mai on todella kiltti ja tottelevainen. Jos sen agre hieman nousee ja otan Main tilanteesta pois, laantuu neiti väittömästi. Ja onneksi Aibo on hyvin kiltti ja nöyräkin. Ei ainakaan vielä uhmaa Maita millään tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti