Jouluista elämää

Onpa taas aika vilahtanut kauhealla vauhdilla ja blogi jäänyt hitusen hunnigolle....

Mailla alkoi siis juoksut 20.12, kauan niitä tehtiinkin!
Merkkailua ja nuuskimista, yöllisiä ulkoiluja

Neiti on ihan yhtä sotkuinen kuin edelliseläkin kerralla. Nyt on tosin Aibo joka nuoresta iästään huolimatta innokkaana nuolee Maipua ;)

Maipun fiilikset on tietenkin hieman alhallaa ja uni tuntuu maistuvan. Ennen aina kuudelta ylös ampaissut koira kääntää kylkeä tai leikkii ettei kuulekaan ja vääntäytyy tiukemmalle kerälle sohvalla kun Aibo haluaa aamupisulle. Yhdeksän aikaan aamulla saattaa olla parempi hetki lähteä ulos. Silloinkin aika vaisusti ja venytellen.

Joulu vietettiin kuitenkin yhdessä, vaikka se taisikin olla Brutukselle aikamoista kiusaa!! Brutus on viriili nuorimies ja yritti kyllä kaikkensa Main kanssa. Välillä oli pakko laittaa Brutus aidan taa jäähdyttelemään.

Kaikki koirat oli tietenkin olleet koko vuoden toooodella kilttejä koska saivat paljon lahjoja!

Hippu tutkii mitä Brutus sai

Aibo katsoo telkkaria

Aibon lahjapaketti

Paketeista kuoriutui herkkuja ja leluja. Mäyräkoirat suolestivat osan leluistaa jo illan aikan ja shiboja ei osa kiinnostanut pätkän vertaa :D Yllätys yllätys, että herkut oli kaikille mieleen.

Aibo oli hieman hämillään koko joulupuuhasta. Siitä että perhe oli kokonana kasassa ja että me ihmiset hautauduttiin pitkäksi aikaa keittiöön syömään ja pelaamaan. Maipukaan ei oikein tiennyt miten olisi ja halusi ehdottomasti olla meidän kanssa keittiössä. Pötkötteli illan jonkun tuolin takana tai varpaiden päällä. Varmaan osansa asiaan toi ihana kinkun tuoksu :)

 

Aibo viilentyy

Joulu siis oli ja meni. Tässä lomalla ollessa on huomannut miten paljon Aibo on kehittynyt pienessä ajassa. Enää hypätessä ukkeli ei ole kuin bambi jäällää vaan alastulo on jämäkkä ja jatkuu heti liikkeellä eteen päin. Iltahepulit juostaan siis siten, että ravataan sohvalle, rahille ja nojatuolille josta loikataan alas ja juostaan ateljeeseen tai Netan huoneeseen.

 

Aibo on alkanut noteeraamaan meitä ihmisiä ja etenkin Papi on aika pop ;) sen sylissä makoillaan ja oikeen pyydetään, kaulaa nuollaan ja muutenkin Aibo on ihan Papin poika. Miten suloista!

 

Ollaan treenattu hieman seisomista, hampaiden tsekkausta ja pallien tutkimista, hyvin nekin alkaa sujumaan. Vielä pitäisi ottaa mukaan näyttelyhihna ja siinä kulkeminen.
Aibohan kulkee vallan flexissä eikä todellakaan kulje sinne minne minä haluan vaan menaa aikalailla o,ia polkujaan :)

Aibo on ottanut lempipaikaksee sohvan takana olevan arkunpäällisen jolle olen laittanut pehmikkeeksi lampaantaljan (Ludden). Siitä on mukava tähyillä ulos ja muutenkin näkyvyys on joka paikkaan loistava.

Aibo ja Mai on myös vapaana metsässä mainio parivaljakko. Aibo seuraa Maipua kuin junanvaunu ;) Sen verran on kuitenkin jo oppinut, ettei ihan joka paikkaan mene perässä, kuten syvään ojaan :D
Ennen kun päästän koirat vapaaksi, näytän mitä herkkua mulla on mukana. Yleensä se on maksamakkaraa tuubissa ja joku piippa lelu, ainakin vielä nämä on toimineet ja Aibo tulee lujaa vauhtia kutsuttaessa luo, ihan kuten Maipulikin.

Ja mikä todella ihanaa, Mailla hermot pitää edelleen! Vaikka kyllä noi jaksaa kinastella ja painia. Muttei neiti hermostu, ei ollenkaan. Ihana tyttö <3

 

Juoksut

Aletaanko nyt pääsemään narttujen syvimpään olemukseen?

Mailla on selvästi juoksut alkamassa hetkellä millä hyvnsä.
Ensimmäiset juoksut tuli ja meni, eipä käytöksessä silloin ollut juurikaan mitään muutosta.

Nyt Mai merkkailee, on tehnyt sitä jo muutamia viikkoja. On öisin tosi levoton!! Muutamia kertoja on ihan pitänyt viedä neiti ulos. Ja mitä se siellä sitten puuhailee, nuuskuttaa nuuskuttaa ..... :)

Toinen asia, en tiedä johtuuko mahdollisesta teiniajasta....mutta Mai ei enää ihan tosta noin vaan sulata kaikkia tyyppejä. Etenkin tuntuu että tämä angsti kohdistuu muihin shiba narttuihin!!! Omalle äidilleen ei sentään uskaltanut kukkoilla ;) että jotain rajaa siinäkin. Mutta yhtenä päivänä laittoi Yumin puistossa aivan maihin ja märisi kuin mikä. Anni (hetken päästä ovat jo parhaat kaverit) siskoaan on kyykyttänyt jo kesästä saakka. Ja jopa Ninjalle ärisi tuossa eräänä päivänä kun tavattiin!

 Mai!! Mun kiltti pikkuinen Pupulini <3

 

Muille ei kuitenkaan ole alkanut isottelemaan, onneksi. Tätä ärinää on ollut vain oman rodun edustajille. Mistähän sekin johtuu?
Pojille on oppinut sanomaan hieman tiukemmin. Edelleenkin ensin siedetään, sitten laitetan peppu maahan ja sitten pikku rähähdys ja näykkäisy. Paljon topakampikin voisi olla mutta toi on jo hyvä alku! 

Ihan selvästi ne hormoonit nyt hyrrää. Välillä on myös tosi väsynyt eikä jaksaisi mitään vaikkei oltaisi mitään ihmeitä tehty.

Olisi kyllä oikeen hyvä että ne juoksut jo alkaisi ettei sitten juokse juuri kun pitäisi olla yhdessä kesälomalla.

Mielenkiinnolla odotan miten neiti hoitaa tällä kertaa siisteyden. Onko yhtä huoleton kuin viimeksi. 
Onneksi sillä on Aibo jota voi pitää vauvanaan ;)

 Mä olen huomannut Maissa myös sellaisen piirteen, että se on hitaasti kehittyvää sorttia. Ei sillä ole ollut mitään kiirettä kasvaa aikuiseksi. Toivottavasti pysyykin tuollaisena hömppänä jatkossakin. Se on niin hauska koira kun tuntuu ettei oikeen ota mitään vakavasti vaan aina pörheltää menemään leikkien. Joskus kun toivoisi että koira "käyttäytyisi" ja kulkisi hitusen normimmin, ärsyttää sellainen hönöily. Mutta sitten ei Maille voi olla nauramatta kun tapittaa niillä ruskeilla silmillään että kato mami, enkö ollut hyvä kun sai pienen kävyn kiinni ;) tai hyppää vasten ja äkkiä huitasee mukamas pusun tapasen jotta saa vähän namia. Ole siinä sitten ärsyyntynyt!

Kiirettä mihinkään ei voi pitää.
Main täytyy saada lenkeillä hönöttää tarpeeksi jotta hänen elämässä olisi jotain mielenkiintoa!

Juoksuja siis odotellessa :)

 

Yhteiselämää

Aibo alkaa pikkuhiljaa oivaltamaan (unohtamaan pentukodin ja mamin) että tämä on nyt hänen koti ja me Aibon perhe.

Tämä ilmenee mm. sillä, että enää ei tarvitse syöksyä paniikissa sinne ja tänne vaan Aibo kulkee vapaana nätisit meidän ja Main perässä. Luoksetulo/meno treenejä ollaan harjoiteltu maksamakkaratuubin avulla. Ja hyvin toimii ukkelillekin ;)

 

Oltiin viikonloppuna Uutelassa. Ilma oli ihan mahtava! Aurinko paistoi ja oli lämmin.
Tehtiin ensimäisen grillin kierros ja Maipun oli tietenkin päästävä uimaan!! PähkäHullu koira :)

Aibolle maisemat ja hajut olivat jälleen jotain ihan uutta. Ukkeli jaksoikin todella pitkän matkan vaeltaa meidän perässä. Ja käydä sekin hitusen verran kokeilemassa vettä. Aibo ei ollut moisesta kovinkaan innostunut ja heti tilaisuuden tullen piti nuolla hyi ne kastuneet tassut puhtaiksi ;)

Mai oli todella onnellinen kun pääsi kotikonnuilta muualle. Ja miten hyvää lenkki teki itellekin!! Siellä meren äärellä sitä tajusi kuinka kauheesti Kibo on kaivannut ja miten paljon se sureminen on vaikuttanut lamauttavalla tavalla elämään!! Nyt tuntui, että osa Kibon sielua on siirtynyt Maihin. Meno oli niin Kibomaista :D hyppyjä, loikkia, kauheeta vetämistä, meren tuoksujen nuuhkimista, voltteja pannan ympäri. Vai opittua? ;) Siitä huolimatta, mieltä virkistävä reissu.

Käveltiin viimeiselle grillille ja sieltä minä jatkoin Main kanssa Uutelan koirapuistoon ja Mika Aibon kanssa takaisin autolle ja tulivat sitten sinne puiston laidalle. Aibo oli reissusta niin väsynyt, että nukkui autossa koko sen ajan kun Mai puistoili.

Ja Mai tietenkin puistoili täydelä sydämellä! Mikäpä olikaan mukavampa kuin juosta kaikkien perässä ja käydä välillä kaivamassa mutaojaa ;) Neiti olikin lopulta muuttunut väriltään mustaksi :D

Pieni muriseva riiviö

Viikko on mennä vierähtänyt hurjaa vauhtia!
Ollaan kaikki oltu vuorotellen kotona.

Aibosta on kotioloissa kuoriutunut varsinainen villikko ;)
Pikku-ukkeli saa välillä kauheat juoksu hepulit tai hepuloi jossain pienessä kolossa kovasti muristen ja märisten. Ja laittaa Maille hanttiin sekä hyökkii neidin kimppuun.
Mai tietysti on niin kauhean kiltti ja pitkäpinnainen että jaksaa reuhata pikkuisen kanssa.

Yhdessä

Hienosti pyytää ulos kun on hätä eikä pissapapereilla ole mitään käyttöä. Toinen juttu voi sitten olla ensi viikkoa kun koirat jäävät keskenään päiväksi. Oon miettinyt että jätän ne samaan tilaan, mutta en sittenkään. Mai innostuu välillä niin kovin, että ottaa sitten ihan liian kovaa kiinni ja sitä pitää kovasti kieltää ja käskeä olemaan nätisti. Aibo kyllä kiljuu kovaa kun ei meno miellytä :)

Hippu on ollut aivan uskomaton!
Ei juurikaan noteeraa Aiboa ollenkaan ja on muutenkin ollut pikku-ukolle kauheen nätisti. Mistä lie sekin johtuu kun oli Maille niin ärhäkkä pari ekaa kuukautta.

Yhtenä päivänä käytiin koirien kanssa Murrenmurkinassa. Siellä oli joku poika koira joka oli Maipusta kovin kiinnostunut ja kun mentiin hieman pidemmälle alkoi se koira haukkua. Tämäpä ei Aiboa miellyttänyt lainkaan ja pikku-ukko alkoi haukku kovaan ja läpsytellä etutassuja ja käppäili hitusen mukamas uhkaavasti sitä haukkuvaa koiraa päin. Olipa koominen tilanne :D Onneksi kiva kaupan täti tuli ja antoi kaikille herkua. Kotiin kun päästiin olikin unten paikka koska matka oli niiiiin jännittävä. Ihanaa että Aibolla ei ole mitään pahoinvoitia autossa vaan nukkuu matkat.

Seuraava jännä tilanne ole kun Anni ja Liisa kävivät viereilulla. Anni ei ensin ollut kiinnostunut Aibosta ollenkaan mutta kun pikku-ukkeli pääsi kunnolla vauhtiin ja alkoi himoita samoja leluja, johan Anninkin kiinnostus heräsi. Komensi kovin Aiboa eikä välittänyt yhtään siitä että ukkeli oli niin innostunt. Siskoksilla riitti virtaa vielä sisälläkin leikkiä vaikka juoksivat ensin puistossa aikansa. On tosi jännä miten Mai aina tavatessa märisee Annille ja alistaa sen ihan maahan alleen. Sitten jossain  kohtaa tilanne kääntyy toisinpäin.

Aibo alkaa tottumaan pikkuhiljaa myös pantaan. Vaihdettiin hihna vanhaan kissan flexiin ja siinä meno tuntuu maittavan paremmin. Pari päivää panta oli koko ajan kaulassa ja nykyään antaa laittaa sen oikein nätisti ennen ulos lähtöä. Oppivainen poika! Portaatkin menee jo ihan itse ylös päin.

 

 

Mielenkiintoista seurata millainen poika tästä kasvaa. Oliva´puistossa Mikan kanssa ja ukkeli oli juossut aidan viereen haukahtelemaan kun joku meni ohi. Onko taustalla jotain hitusen Kibomaista? ;) Ainakin tosi rohkea Aibo on. Vielä ei ole ottanut meistä ihmisistä ketää "omakseen". Ottaa kyllä hyvin esim herättyään kontaktia. Ulkona on oppinut jo joten kuten tulemaan luo kun vihellän, tietää siis saavansa jotain herkkua. Ehkä siihen voisi alkaa pikku hiljaa opettamaan sanaa tänne tai tule. Muuten ihan erilainen kuin Mai. Mai oli pienenä hyvinkin perässä kulkeva ja otti ihan mahtavasti katsekontaktia. Aibo ei vielä sellaista osaa vaikka namuilla treenaillaan. Ehkä toi on miestenjuttu? ;)

Annoin Aibolle lauantai aamulla naudanmahaa. Väärä valinta!!! Pikku-ukkeli meni siitä aivan ripulille. Ei pyytänyt ylimääräisiä kertoja ulos, mutta joka ulkoilu kerralla vatsa oli aivan kuralla. Saikin sitten iltapalaksi vetytettyjä omia nappuloitaan, keitettyä riisiä ja hitusen raejuustoa. Onneksi vatsa oli tänään jo ihan normaali.

Tänään käytiin isänpäivälounaalla Loviisassa ja siellä Mai oli jotenkin aivan vauhkona. Ollaan varmaan oltu nyt liikaa kotosalla ja kaikki vieraat paikat ahdistaa. Ahdistus ilmeni levottumuutena sekä Aiboa piti sitten retuuttaa aika varomattomasti. Loppujen lopuksi kuitenkin molemmat nukahtivat. Ja unta näyttää näköjään täällä kotonakin riittävän.

Mielenkiintoinen viikko ja pikkumiehestä on oppinut paljon asioita, ehkä sekin on oppinut meistä ja omasta uudesta kodistaan. Kauhun sekaisin tuntein jätän koirat ensi viikolla keskenään kotiin. Aibo saa jäädä olohuoneen puolelle ja Mai eteiseen. Millainenhan huuto täällä mahtaa ollakaan!! Onneksi pennut kasvaa aika äkkiä ja kun tilanne on sellainen, saavat koirat jäädä yhdessä samalla puolelle.

Ihanaa viikkoa kaikille.
Toivottaa Mai ja Aibo henkilökuntineen :)

Kotiutumista

Matka Helsinkiin sujui oikein hyvin.
Aibo ei juurikaan piitannut ja lähes koko matkan nukkui. Pari kertaa välillä katseli maisemia. Ainakaan tällä matkalla ukkeli ei ollut millään tavalla pahoivoiva tai vaikuttanut siltä että autoilu olisi ollut jotenkin epämiellyttävää. Ihan loisto juttu!!

Haettiin siis Hippu Santun hoivista ja tultiin koko porukalla meille. Hippu, pikku piraija, olikin Aibolle toooodella nätisti. Pari kertaa yritti hyökkiä mutta muuten ei juurikaan välittänyt koko ipanasta mitään.

Brutus oli Brutus, siis Bee on aina tykännyt vauvoista. Niin nytkin.

Jännittävintä oli miten Mai ottaa pienokaisen. Ja Maihan otti ukkelin paremmin kuin mitä ikinä kuvitella pystyi. IHANA tyttö <3 IHANA!!

Aibo oli tietenkin mielissään että kotona oli jotain tuttua, siis shiba tyttö ;) Ja Mai ja Aibo innostuiva riehumaan illalla oikein kunnolla. Mitan nätisit neiti osasikaan olla pikkuiselle!!

 

Ja millainen on Aibo?

Ihan omaa luokkaansa, tietenkin. Nimeltään siis Hokuoukensha No Chinmoku Owaru Go.

Oikein pusupoika ja jos tolle koiralle ei tule vesihäntää ei sitten kellekään! Häntä vispaa hurjasti oli kysessä Mai, Netta, Mika tai minä :)

Pikku-ukko nukkui ekan yön hitusen levottomasti, pari kertaa yöllä käytettiin ulkona. Aina kyllä oli hätä. Seuraavan yön nukkui hyvin ja jälleen klo 1.30 kuului tuttu kirkaisu ja äkkiä ulos. Hei, sehän osaa jo pyytää ulos! Sitten uudestaan viideltä. Kolmas yö sujui kerta pissatuksella ja kuudelta  lähdettiin koko porukka aamulenkille. Panta on ollut aivan kauhee juttu, hihnasta puhumattakaan ;)

 

 

 

 

Aibo on kova juttelemaan. Erilaisia ääniä on jo laaja skaala. Etenkin niitä komennusääniä löytyy ;) Maipun kanssa riehuessa ukkeli on kova ärisemään. Hauska pakkaus!!

Tässä Aibon mitä kummallisempia nukkuma-asentoja.

 

 

 

 

 

 

 

Aibo löysi sohvalta  Main "unelmien poikaystävän" eli ison krokotiilin. Sitä aikansa tuumailtua ukkeli keksi, että kas, siinähän on selvä tissi ja alkoi pumpata ja lupsutella. Sen verran on vielä mammaa ikävä.

 

 

Ilman Maita olisi pikku-ukkeli ollut varmaan aivan suruissaan. Riehuvat ihan joka hetki kun ovat hereillä. Piti oikein käydä ostamassa muutama mattokin lisää etteivät vain satuta itseään. Välillä meno on vallan mahodotonta. Mai joskus innostuu liikaa ja ottaa pientä liian lujaa, silloin Aibo kiljaisee ja Maipua pitää komentaa olemaan nätisti. Tosin osaa Aibokin olla oikein ärsyttävä ja hyökkää Main kimppuun. Onpa Aibo myös aika jääräpäinen. Kun päättää jotain niin se on mur ja niin tapahtuu!

 

 



TÄNÄÄN on SE päivä!

Puolen tunnin kulutta lähdetään.
Viedään ensin Hippu SAntulle päiväksi hoitoon ja otetaan Brutus ja Mai mukaan.
KÄvin eilen ostamassa Aibolle pentupannan ja hihnan. En vaan tiedä miksi, kaikkea kuitenkin olisi :) Mut pitäähän murulla nyt jotain kivaa, uutta olla!!

Mai ottaa viimeiset hetken kovin rennosti, nukkumalla.
Katsellaan millaista meno on sitten kun tullaan kotiin. Onko mustasukkainen vai leikkiikö Aibon kanssa ja miten suhtautuu teräviin hampaisiin :) Ei ole ollut millään tavalla reviiristään tai leluista mustis kun pötköt ja Anni on täällä olleet. Enkä kyllä jaksa uskoa että olisi Aibostakaan. Uskon, että neiti on enemmän onnellinen kaverista jonka kanssa voi jakaa kaiken ja riehua ja joka on kiltti.

Katsellaan miten tämä päivitys jatkuu, illemmalla.

Ensikohtaaminen

Eräänä tiistaina istuin metrossa ja sain puhelun. Nainen tervehti, kysyi mitä kuuluu. Pikkuisen lämmittelyn jälkeen esitti kysymyksen, olisitteko kiinnostuneet shiba pojasta. Minä siinä metron penkillä yksin menin aivan sekaisin, sanattomaksi ja pyysin hetken miettimisaikaa. Soitin isännälle, itkin hysteerisesti ja sain sanottua sana kerrallaan mikä on aiheena.... Hetken tuumailun jälkeen päätös oli tehty.

Joten, seuraavana sunnuntaina, pentujen ollessa 4,5 viikkoisia, ajettiin tutkailemaan palleroita.
Hitusen jännitti miten Mai pennut ottaa. Oltiin nähty eläinkaupassa pikkuinen mäyräkoira vauva ja sen kanssa meni oikein hyvin, odotukset oli siis korkealla.
Ja Maihan oli ihan loistava pienten ja isojenkin kanssa!

Aibo nuuskuttelee Maipua

Hilma, Mai ja Kaisu pitää neuvottelutuokiota

Maipu oli kiinnostunut pennuista että mitähän mötkylöitä ne oikeen on mutta ei sitten sen enmpiä. Taisi neidille tulle hieman omat vauva ajat mieleen kun käväisi Hilman tisuja haistelemassa ja ihan selvästi teki mieli hieman imaista ;) Hilma tosin teki selväksi että ihan turha on yrittää....

Mai rakasti jälleen juoksennella vapaana aidatulla pihalla ja mikäkäpä muukaan elementti olisi ollut kaikista hauskinta kuin vesi!! Pihalla kun sattuu olemaan luonno uima-allas ja siitä ei millään voitu pysyä poissa.

 

Mai läträä

 

Muutenkin tapaaminen oli hyvin tunteikas, nähtiinhän me samalla Kibon sisko Kaisu ja kyllähän sisarrukset vaan ovat niin samasta puusta veistettyjä!! Ihana Kaisu joka laittoi Maipua ojennukseen ja istui kalliolla, kuten Kibokin teki, ylväänä välittämättä juurikaan mitä muut puuhaili.

 

Rakas Kaisu

 

Pentuset oli kertakaikkiaan juurikin niin valloittavia, kun shiban pennut osaa olla. Pieniä ja pehmeitä palleroita joita olisi voinut löllyttää vaikka koko päivän. Meidän tapauksessa suurin huomio toki kohdistui pesueen ainoaan poikaan, siis Aiboon, Körmyksikin kutstuut ;)

Mikä pusupoika!!! Ihana. Ja se turkki, sellaista en olekaan ennen nähnyt. Oli pystyssä kuin siilin piikit, karvan pää oli punaista, sitten keskiosa mustaa ja jälleen loppu punaista. Mielenkiinnolla odotan millainen siitä lopulta tuleekaan.